NJÄHNJÄHBORGIN METSÄSSÄ PEIKHOJEN VIERAANA


Taivallettuamme pitkään Njähnjähborgin metsässä saavuimme illan tummuessa Peikho-heimon kylään. Maisema ympärilläni oli yllättävän urbaani, olinhan odottanut jonkinlaista alkeellista metsäläiskylää. Kaduin hämilläni ennakkoluulojani, kun oppaani Isonälkä ja Hiirenpaistaja esittelivät minulle ylpeinä kylänsä sisäistä lähirautatietä, joka kuljetti ruokatarvikkeita kylän myllyltä ja kalastamolta keskustaan, missä suurin osa peikhoista asui.

343822.jpg 

Rautatiealueen kirkkaista valoista kuljimme väsyneinä kohti kauempana siintävää asuinaluetta, peikhojen suosimaa synkkää metsäkaistaletta. Huomasimme jo kaukaa, että metsän keskellä paloi nuotio ja peikhoviulut soivat kaihoisasti. Puiden siimeksessä näkyi tanssivia hahmoja ja osa nuoremmista peikhoista hyöri suuren keittopadan äärellä. Vanhemmat peikhot istuskelivat ryhmissä puiden alla lusikat ja keittolautaset kädessään. Vatsani kurnahti jo kaipaavasti - ehkäpä pian pääsisin syömään illallista ystävällisten isäntieni kanssa.

343837.jpg

Ihailin sanattomana peikhoviulistin taituruutta. Sävelmä oli villin mukaansatempaava ja tanssijat pyörivät ympärilläni päätähuimaavaa vauhtia. Olin jo nälästä heikkona ja hetken peikhojen joukossa seisoskeltuani tunsin huimausta. Minun oli vaikeaa pitää silmiäni auki. Ovelasti virnuileva peikhoviulisti tuli lähemmäksi ja kierteli minua alkaen soittaa unettavaa sävelmää. Soittajan keinuva liike sai minut voimaan pahoin. Tanssijoiden piiri, peikhojen ilonpito, nauru ja soitto puuroutuivat mielessäni ja tunsin menettäväni tajuntani.

343865.jpg

Voin vain arvailla, mitä nukkuessani tapahtui.343866.jpg

Heräsin hätkähtäen, kun tunsin hännänpääni osuvan johonkin märkään ja kuumaan. Seuraavaksi kuulin loiskahduksen ja havaitsin päätyneeni suureen, yrteiltä tuoksuvaan astiaan keskelle kelluvia juustonpalasia! Olin selvästi joutunut kiperään pinteeseen!

343867.jpgKuumassa keitossa uidessani moitin itseäni liiallisesta hyväluontoisuudesta. Kuinka olinkaan tullut luottaneeksi ilkeisiin peikhoihin? Olin epäilyksistäni huolimatta antanut johdattaa itseni suoraan illallispöytään - pääruokalajiksi! Miten nyt selviäisin tästä kurjan kurjasta tilanteesta?

Pohtiessani, miten ihmeessä pääsisin pakoon ja pois kauhistuttavasta kiipelistäni, kuulin äkkiä, kuinka peikhojen joukko päästi kuin yhdestä suusta korvia vihlovan kiljaisun. Samassa kaikki peikhot lähtivät juoksuun ja katosivat kuin taikaiskusta metsän kätköihin. Kohotin katseeni, eikä minun tarvinnut kauaa arvailla syytä peikhojen hätään. Polkua pitkin minua kohti asteli valtavan kokoinen metsinkäiskissa.

343951.jpg

Oi voi! Olin melkoisessa pulassa. Peikhot olivat onneksi kaikonneet, mutta voi kauhistus - kissahan söisi minut varmasti suihinsa! Olinhan vain pieni hiiri - ja tuo kissa oli Litenbitestanian olosuhteisiin nähden valtava. Mistä se mahtoi olla tänne eksynytkään?

Kissa asteli kohti pataa, jonka sisällä olin vankina. Tuijotin kauhuissani tuota pyöreäsilmäistä olentoa, jonka tassut liikkuivat joustavasti ja hännänkärki heilahti silloin tällöin. Jäykistyin kauhusta, kun kissa istahti patani vierelle. Olivatko päiväni luetut?

Kissa haukotteli. Sen valtavat hampaat välähtivät ja se nosti tassunsa... rapsuttaakseen itseään korvan takaa! Vedin äkkiä päätäni kauemmas - ehkäpä kissa ei ollut vielä huomannut minua! Äkkiä tunsin, kuinka tuo jättiläismäinen tassu kumahti padan kylkeen, ja pata keikahti kumoon. Loiskahdin keiton mukana ilmaan ja lennähdin kaaressa läheiseen saniaispuskaan. Olin vapaa, mutta missä oli jättiläiskissa?
Hampaat kalisten sekä kauhusta että kylmästä (olinhan märkä kuin uitettu hiiri!) odotin, että kissa kohottaisi käpälänsä napatakseen minut kynsiinsä.

Mitään ei tapahtunut. Lopulta uskalsin työntää pääni esiin ja kurkistaa, mihin kissa oli joutunut. Se istui mietteliään näköisenä kaatuneen padan vieressä ja kumartui lopulta lipaisemaan sen reunalta keittoa. Olisin voinut vannoa, että näin sen nyrpistävän kuonoaan. Sitten kissa kääntyi ja lähti rauhallisin, majesteettisin askelin jatkamaan matkaansa. Olikohan se edes huomannut minua, saati välittänyt kaltaisestani pikku hiirulaisesta?

Taistelin hetken mielessäni uteliaisuuttani vastaan. Tahdoin tietää, mihin kissa oli menossa, ja miksei se välittänyt minun kiinniottamisestani. Järkevä ja varovainen puoleni vastusti ajatusta, mutta uteliaisuuteni ja uhkarohkeuteni saivat minusta vallan. Lähdin seuraamaan kissaa!

Mihin salaperäinen kissa on matkalla? Miten Ritari Juhanan käy? Huomaako kissa Juhanan seuraavan itseään? Suuttuuko se ja syö hiirulaisen suihinsa? Onko kissa ystävällismielinen? Pelastiko se Juhanan tarkoituksellisesti vai oliko kyseessä onnekas sattuma? Miten Juhana pääsee pois Litenbitestaniasta ja päätyy kuninkaaksi Kolmen Kissan Valtakuntaan?

Ritari Juhana I Hiiren ihmeellinen seikkailu jatkuu...