Suoritimme puutarhassamme hieman siistimistoimia, eli raivasimme talvella kaadetusta puusta syntyneen risukasan pihan perälle. Muutos sai aikaan seuraavan tapahtumasarjan.

On iltayö. Kaksi rusakkoa loikkii puutarhaan, jossa ne ovat talven mittaan tottuneet näkemään valtaisan kasan makoisia oksia. Toinen jäniksistä jää tarkastelemaan lumesta nousevan marjapensaan alaoksia, kun taas toinen suuntaa suoraan paraatipaikalle. Jänis pysähtyy tyrmistyneenä.

- Rale! Tuus kattoon, tää ei voi olla totta! Kato nyt! Se koko kasa on hävinny kun tuhka tuuleen!

Raleksi kutsuttu rusakko nostaa hajamielisenä kuononsa marjapensaasta.

- Mjaah, nnnhhh, mitä sä sanoitkaan?

- Tule nyt tänne niinkun olisit jo! Ne on menneet hävittämään sen íson oksakasan! Ja ne oli niin hyviä... Jänis vääntää melkein itkua.

- Äläs nyt, ei hätä oo Pirkko tän näkönen! Rale hyppelee kiireesti lohdutuspuuhiin. Se taputtaa kömpelösti Pirkkoa olalle. - Katotaas vähän tarkemmin, kato ei ne oo näin nopeesti voineet koko kasaa hävittää. Se on varmaan vaan siirretty!

- No niin varmasti onkin, Pirkkokin rauhoittuu. - Mutta missähän se... Hei, katohan tonne! Tuolla on oksia, ihan kun joku ois pudotellu... Joo! On siellä!

- Lähetääs kattoon sitte, Rale huikkaa ja kiitää jo pihan perälle. Ja siellä - voi autuutta! Kasa pajunoksia yhtä suurena ja houkuttelevana kuin alun perin talvella puunkaadon jälkeen.

- Voi jehna, Rale, Pirkko huokaa. - Että mä kerkesin pelästyä.

- Mutta nyt on, Pirkko, kaikki hyvin, Rale lausuu tunteikkaasti. - Aletaas nakertaa.

PUPUMAISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE ! toivottaa koko Kolmen Kissan Valtakunta.