Arvatkaa, mitä meidän äiskä tänään antoi meille? Jotain RAAKAA LIHAA! Hyi, yäk! Se yritti säälittävästi selittää jotain, että pussiateriat on loppu, eikä saa haettua lisää. Miksei muka? Väitti että äiskä on kipeä, eikä kuumeessa saa ajaa autoa. Pyh! Kuulostaa ihan yhtä keksityltä kuin se, että minua ei muka voi viedä tänään ulos enää toista kertaa, kun on flunssa ja heikottaa. Kyllä minä siellä Veeran kanssa kaksinkin pärjäisin, onhan se tullut jo sanottua. Ja sisäpaisti, iskä olisi voinut hakea ne ruuat, koska muutenkin puuhaili auton kanssa koko päivän. Yrittävät vain peitellä laiskuuttaan selityksillä!

No joka tapauksessa, jotain naadanlihakönttejä, vai mitä se nyt olikaan, yritettiin tarjota herkkuna*. Veera söi, mutta minä vain nyrpistin nenääni ja tein tiettäväksi, että minulle ei tuollainen mene läpi, enhän ole mikään eilisen kissan poika. Minä vaadin pussiruokaa! Pus-si-ruo-kaa!

Tässä paheksun äiskän ja iskän toimintaa.

Terveisin Viivi, vastarintakissa. Viva la resistance!

*äiskän reunamerkintä: Mimosallekin kyllä kelpasi! Tosin sehän nyt syö hiiriäkin.