Siis apua... Meillä ei oo pussiruokaa! Voitteko kuvitella? Äiskä unohti ostaa meidän suosikkiaamiaista jo kaks päivää sitten eikä se laiskuri ole vieläkään ottanut itseään niskasta kiinni ja kantanut muonalastia kotiin. Kohta mun täytyy itse ottaa äiskää niskasta, ja uskokaapas tämä: hampaani ovat terävät! Siis miten voi ihmiset olla noin välinpitämättömiä! Tarjolla on pelkkiä raksuja! Ja ihan vähän keittokinkkua, ja - no - taidettiin me saada vähän makkaraakin, kun äiskä ei hätäpäissään keksinyt muutakaan. Mutta korostan, että ihan pikkuriikkinen muru vain, eihän siitä kissalle ollut paljonkaan iloa! Huomenna jos ei homma lähde taas normisuuntaan, niin mä kyllä näytän sille - saa nukkua yönsä yksin, ilman kissaa! Ha!

Mimosakin vaikuttaa vähän harmistuneelta, se ei nimittäin oo nähnyt Leksa lepakkoa ollenkaan muutamaan päivään. Äiskä ja iskä arvelee, että Leksa on muuttanut naapuriin, niiden ulkovarastossa on nimittäin varmaan kylmempää kuin meidän saunalla, ja Leksan kuuluis jo piakkoin vaipua talvihorrokseen. Äiskä sanoi, että Leksalla voi olla siellä naapurissa kavereitakin, ties vaikka kokonainen parvi! :D Mälsä juttu vaan toi, ettei niitä näe. Tai no, mä en tietty muutenkaan pääsis niitä yöllä kyttäileen, kun ei mua lasketa yksin ulos, eikä yöllä varsinkaan. Tänäänkin kyllä vähäks aikaa livahdin, kun ovi aukes sopivalla hetkellä, mutta ne oli taas unohtaneet päälle sen kurjan, kylmän ja pimeän sään. Ihmiset ei osaa tehdä mitään kunnolla...

No, Bastet antoi, Bastet otti - siihen tyytyi hottikatti. Jos nyt sitä pussiruokaa edes sais, kiits!

Toivoo Veera - yön kuningatar