Viime viikon lopulla äiskä ja iskä olivat pari päivää matkoilla. Kotimme kunnossapidosta - ja tärkeimpänä tietysti meidän kissojen hyvinvoinnista -huolehtivat tällä aikaa kumitätimme sekä mummi ja vaari. Olimme hermostuttaneet iskän ja äiskän matkaa edeltävinä päivinä monta kertaa karkaamalla omatoimisesti ulos aina kun ulko-ovi avattiin. Tässä on piirtämäni kuva siitä, kun teimme Viivin kanssa sitkeää yhteistyötä äiskän työntäessä ovea kiinni ulkopuolelta.

Sillä kerralla äiskä ikäväksemme voitti. Suunnitelmamme eteni kuitenkin hyvin.

Lähtöpäivään mennessä olimme saaneet äiskän vakuuttumaan siitä, että karkaisimme varmasti sillä aikaa kun äiskä ja iskä itsekkäästi lomailivat. Äiskä oli jo ainakin kymmenen kertaa muistuttanut kummitätiä puhelimessa, että me olimme hyvin karkaavaisella tuulella. Mummiakin äiskä oli valistanut asian tiimoilta. Silti äiskä ja iskä uskalsivat lähteä! Enpä olisi uskonut.

Käyttäydyimme tietysti täysin mallikkaasti koko loma-ajan. Emme yrittäneet kertaakaan karata, emmekä edes vaivautuneet tulemaan eteiseen kun hoitajat tulivat käymään. Lekottelimme vain olohuoneessa muina kissoina ja annoimme ymmärtää, ettemme välittäneet ulkoilusta pätkääkään. Hahaa! Suunnitelmamme horjuttaa äiskän ja iskän uskottavuutta perhepiirissä ja saattaa heidät naurunalaisiksi onnistui täydellisesti!

Tässä kuvassa juhlimme voittoamme.

Kun äiskä ja iskä palasivat matkaltaan, siirryimme tietysti takaisin totuttuun päiväjärjestyksemme. Mouruamme eteisessä ainakin tunnin päivässä ja livistämme pihalle aina kun kykenemme. Siitäs saavat, kun eivät päästä meitä ulkoilemaan ilman valvontaa! Kissan kosto on kauhea!

Veera - viidakon villi retkeilijä