Kuningatar Veeran raportti koskien Valtakunnan uutta ruokailukäytäntöä, KKV, 15.11.2007

Meillä täällä Valtakunnassa on läpikäyty Suuria Muutoksia koskien meidän ruokailua ja sitä, mitä me syödään. Aluksi me oltiin kaikki ihan ihmeissämme. Siis, että ruoka-ajat! Siis ihan erikseen, sillä tavalla, että me ei saadakaan enää syödä iteksemme sillon kun tykätään, vaan että aamulla, päivällä ja illalla saadaan ruokaa, ja muun ajan meidän raksut on kaapissa lukon takana. Täytyy sanoa, että meistä tämä uusi käytäntö oli varsinkin alussa hyvin oudoksuttava!

Ihan ekaks pitäis varmaan selittää, miksi näihin muutoksiin on ollut pakko ryhtyä. Mun krooninen pisutteluongelmani on nimittäin muuttunut munuaisten vajaatoiminnaksi. Mutta ei hätää - ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä, että tilanne helpottuu pelkän ruokavalion avulla! :) Mun täytyy vaan tästedes syödä semmoista ruokaa, joka auttaa siihen vaivaan, enkä mä saa saada liikaa proteesi... pretuii... proteiinia. Viivi ja Mimosa sen sijaan saavat syödä ihan tavallista ruokaa, ja tästä johtuen me ei enää voida syödä yhdessä kaikkea mitä tarjolla on.

Asiaan oli siis löydettävä uusi ratkaisu, ja niinpä arvoisa hoviväkemme lanseerasi tämän "ruoka-ajat"-konseptin. Elikkä. Koska äiskä ja iskä oli ounastelleet että me saatettais protestoida tällaista mielivaltaa vastaan, niin ne alotti tän homman vähän niinkun pehmeellä laskulla - erilaisten pussi- ja paté-tyyppisten ruokien tarjoilulla. Raksujen osuutta kasvatettiin sitten pikku hiljaa. Äiskä teki liitutaululle taulukon niistä ruuista, joista kukin meistä tykkää tai ei tykkää, ja sitten vain kokeiltiin. Mun ruokiin on vähemmän vaihtoehtoja, joten äiskä huokas helpotuksesta kun mulle näyttää kelpaavan vanha kunnon "Royal C": eläinlääkärin kaupasta ostetut raksut ja pussiruoka. No tietty se "Royal" kelpaa, kerta mähän oon kuningatar! Siihen on sitten ollut vähän vaikeempi sopeutua että noi muut saa ihan erilaisia ruokia. Monesti siinä käykin niin, että mä yritän Viivin kupille ja Viivi mun. Ei me oikein vieläkään kässätä, miks ei me muka saatais syödä sitä ruokaa mitä halutaan. Mutta kyllä me pärjätään, noi ruoka-ajat on sitten semmosia, että äiskä tai iskä vahtii vieressä kun me syödään, ja ohjaa meidät aina oikeille kipoille jos me "harhaudutaan". ;)

Varjopuolena tässä touhussa on se, että kun noi ruokailut vie palveluskunnan aikaa ja energiaa, niin kirjurin toimi kärsii, ja aikakirjojen päivitykset takkuaa. Mutta täällä me ollaan ja porskutetaan, ja kirjoitellaan taas sitten kun jaksetaan!

Vielä lopuksi sanottakoon, että mulla on paljon parempi olo kuin ennen. :) Ja Valtakunnassa on taas kaikki kohtuullisen hyvin!

Talvisin terkuin Kuningatar Veera

ps. Mimosasta vielä: se juo extra-annoksia maitoa kerätäkseen rasvakerrosta talven varalle. Siitä tietää, että pian on pakkasten aika!