Viivi sai tänä aamuna päähänsä, että olisi kiva kiusata flunssasta pökkyräistä äiskää. Siispä tuumasta toimeen. Kovaäänistä vonkuamista jo moukumista kuistilla klo 9.24-12.30, välissä hieman turhautunutta paperinsilppuamista ja äiskän syyttävästi tuijottelua. Puoli yhden aikaan äiskä kyllästyi, ja vei huonosta olostaan huolimatta naukumaijan pihailemaan. Ja mitä teki henkilökuntansa ärtyneen asenteen vaistonnut Viivi? Säntäsi ruohikolle, söi pari kortta, lähti määrätietoisesti loikkimaan kohti naapurin pihaa ja syöksähti omenapuuhun, josta ilkeä ja epäreilu äiskä raastoi kissan sadatellen alas. Viiville tulikin ulkopuolelta organisoitu äkkipalautus sisälle, kun äiskä kantoi rimpuilevan ja protestoivan seikkailijan saman tien kotiin. - Naapurin pihoihin ei lähdetä, äiskä toruskeli matkan varrella Viiviä. Äiskä päätti mielessään, että Viivin osapäiväinen ulkoilulisenssi muutetaan tästä lähin pikavierailulisenssiksi, koskapa kattiparka ei osaa pysyä pihalla pöksyissään. Mitä seuraavaksi? Ryntäys autotielle?

Viivi oli moisesta toiminnasta oikeutetusti harmissaan, ja änkesikin ulos hetkeä myöhemmin äiskän ulkoilutettua välillä kilttiä ja kultaista Veeraa. Tällä kertaa Viivi kuitenkin pelasi korttinsa varman päälle ja kiirehti heti ihmisten hyväksymäksi tietämälleen ulkoilualueelle, jossa se enkelimäisesti hymyillen nautiskeli salaattiateriansa loppuun. Äiskän kärsivällisyys oli kuitenkin jo loppuunkulutettu, ja hetken päästä Viivi napattiin muitta mutkitta tämän kainaloon. Matka sisälle alkoi taas, ja Viivi katsoi parhaaksi olla vihastuttamatta ruokkivaa kättä enää enempää. - Olkoon nyt tällä erää, se mietti ja paneutui häntä hieman ärsyyntyneesti vipattaen makuulle. - Huomenna taas mennään!