Moi taas kaikille!

Arvatkaa mitä! Me muutetaan!

Nimittäin plogia. Tai itse asiassa me ollaan jo tässä pikku hiljaa viety tavaroitamme uuteen paikkaan, ja tultiin nyt tänne tekeen semmonen virallinen muuttoilmoitus.

Meillä on täällä Vuodatuksessa niin paljon kuvia ja juttuja, että täällä on jo vähän ahdasta, ja siks me päätettiin hankkia uusi temmellyskenttä. Samalla me vaihdetaan myös plogin nimeä*, koska ollaan oltu vanhalla nimellä jo pitkään, ja kaikki varmaan tietää, että meidän kuningattarien täytyy saada välillä uudistua. Se tekee sielulle hyvää ja vahvistaa keuhkoja! Tai jotain sinne päin nyt kuiteskin... ;)

Vanhat jutut jää kaikki tänne, jos joku haluaa niitä selailla.  =)

Ja mikä parasta - kun klikkaatte itsenne meidän uuteen osoitteeseen, niin siellä teille esitetään Super Hyper Ällistyttävä, Käsittämättömän Hauska, Liikuttava ja ennen kaikkea Jännittävä JOULUSPEKTAAKKELI !!!

Kannattaa siis lennähtää mahdollisimman nopeasti MEIDÄN UUTEEN BLOGIIN!

Kissanviikset kiittää ja kuittaa. :)

* Niin, ja äiskä on sitten tietty se Pikkis. Niin kuin jotkut teistä jo tiesikin. ;)

Moikka kaikille kamuille!

Täällä Kolmen Kissan Valtakunnassa on unelias tunnelma. Äiskä ja iskä on ihan uuvuksissa, ne on nimittäin tehny kaikenlaisia jouluvalmisteluja niinkun korttien kirjottamista ja lahjashoppailua ja muuta. Eikä ne edes jaksais tulla täällä plogissa käymään, mutta mä pakotin äiskän näyttämällä sille vihjailevasti etujalan kynttä, hähä! :D Mun oli nimittäin ihan pakko tulla kertoon teille, kun iskä oli niin ihku että se toi meille mökiltä ihan oikeen pikkujoulukuusen! Se on ollu tossa olkkarissa nyt viikon verran, ja täytyy sanoa, että on kyllä hauskaa leikkiä sillä! Oon pyydystänyt ja piilottanut jo ainaskin kymmenen koristepalloa, ja haasteellisuus kasvaa kun ne loput on jo aika ylhäällä kuusen oksilla.

Tässä on pari kuvaa siitä, kun mä leikin mun kuusella:

Tässä mä oon saanut sen kunnolla tassuihini!

Tässä mä maastoudun ja mietin, miltä puolelta seuraavaksi kannattaa yrittää kiivetä.

Tässä mä oon saanut yhden niistä palloista. Pohdiskelen just, mihin piilottaisin sen ettei äiskä tai iskä laita sitä takasin kuuseen.

Joulumiukuja! Pukin tuloon on enää kaksi viikkoa! :)

Terveisin Veera

PS. Mekin osallistutaan

LOKILIKAT -keimeihin sitten ens vuoden puolella! :)

Elikäs nythän on niin, että ihan kohta alkaa joulun odotus! Me kuningattaret saadaan tietty ihan itsestäänselvästi linnan parhaat lahjat, ja lisäksi saatetaan ehkä päästä kiipeileen kuusessa. Ja mikä parasta, Joulukalenterin luukkujakin saa alkaa availla jo ihan muutaman päivän päästä! Siellä on sitten hauskoja kuvia! Usein esimerkiksi lahjapaketeista ja kaikenlaisista herkuista! :d

Tärkeintä on tietty, että se punapukuinen setä tulee ja jakaa paketteja. Huraa! Meille se ei ikinä tuu sillä tavalla että onnistuttais näkeen sitä, joten me ripustetaan noi Tiia-tädin neulomat hienot joulusukat tohon ylälaitaan jo tällä tavalla hyvissä ajoin, ettei vaan missata yhtään lahjaa! :)

HAUSKAA JOULUN ODOTUKSEN AIKAA KAIKILLE!

Terveisin Kuningatar Mimosa ja Kolmen Kissan Valtakunnan väki

Kuningatar Veeran raportti koskien Valtakunnan uutta ruokailukäytäntöä, KKV, 15.11.2007

Meillä täällä Valtakunnassa on läpikäyty Suuria Muutoksia koskien meidän ruokailua ja sitä, mitä me syödään. Aluksi me oltiin kaikki ihan ihmeissämme. Siis, että ruoka-ajat! Siis ihan erikseen, sillä tavalla, että me ei saadakaan enää syödä iteksemme sillon kun tykätään, vaan että aamulla, päivällä ja illalla saadaan ruokaa, ja muun ajan meidän raksut on kaapissa lukon takana. Täytyy sanoa, että meistä tämä uusi käytäntö oli varsinkin alussa hyvin oudoksuttava!

Ihan ekaks pitäis varmaan selittää, miksi näihin muutoksiin on ollut pakko ryhtyä. Mun krooninen pisutteluongelmani on nimittäin muuttunut munuaisten vajaatoiminnaksi. Mutta ei hätää - ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä, että tilanne helpottuu pelkän ruokavalion avulla! :) Mun täytyy vaan tästedes syödä semmoista ruokaa, joka auttaa siihen vaivaan, enkä mä saa saada liikaa proteesi... pretuii... proteiinia. Viivi ja Mimosa sen sijaan saavat syödä ihan tavallista ruokaa, ja tästä johtuen me ei enää voida syödä yhdessä kaikkea mitä tarjolla on.

Asiaan oli siis löydettävä uusi ratkaisu, ja niinpä arvoisa hoviväkemme lanseerasi tämän "ruoka-ajat"-konseptin. Elikkä. Koska äiskä ja iskä oli ounastelleet että me saatettais protestoida tällaista mielivaltaa vastaan, niin ne alotti tän homman vähän niinkun pehmeellä laskulla - erilaisten pussi- ja paté-tyyppisten ruokien tarjoilulla. Raksujen osuutta kasvatettiin sitten pikku hiljaa. Äiskä teki liitutaululle taulukon niistä ruuista, joista kukin meistä tykkää tai ei tykkää, ja sitten vain kokeiltiin. Mun ruokiin on vähemmän vaihtoehtoja, joten äiskä huokas helpotuksesta kun mulle näyttää kelpaavan vanha kunnon "Royal C": eläinlääkärin kaupasta ostetut raksut ja pussiruoka. No tietty se "Royal" kelpaa, kerta mähän oon kuningatar! Siihen on sitten ollut vähän vaikeempi sopeutua että noi muut saa ihan erilaisia ruokia. Monesti siinä käykin niin, että mä yritän Viivin kupille ja Viivi mun. Ei me oikein vieläkään kässätä, miks ei me muka saatais syödä sitä ruokaa mitä halutaan. Mutta kyllä me pärjätään, noi ruoka-ajat on sitten semmosia, että äiskä tai iskä vahtii vieressä kun me syödään, ja ohjaa meidät aina oikeille kipoille jos me "harhaudutaan". ;)

Varjopuolena tässä touhussa on se, että kun noi ruokailut vie palveluskunnan aikaa ja energiaa, niin kirjurin toimi kärsii, ja aikakirjojen päivitykset takkuaa. Mutta täällä me ollaan ja porskutetaan, ja kirjoitellaan taas sitten kun jaksetaan!

Vielä lopuksi sanottakoon, että mulla on paljon parempi olo kuin ennen. :) Ja Valtakunnassa on taas kaikki kohtuullisen hyvin!

Talvisin terkuin Kuningatar Veera

ps. Mimosasta vielä: se juo extra-annoksia maitoa kerätäkseen rasvakerrosta talven varalle. Siitä tietää, että pian on pakkasten aika!

Jokainen kissahan tietää, mitä kannattaa syödä, ja mtkä ruuat maistuvat hyvältä. Ja kun sen kerran tiedämme, niin niissä ruuissa pysymme. Miksi vaihtaa, kun tietää, mistä tykkää?

Taloutemme ihmisjäsenet ovat sen sijaan kovin huolettomia sen suhteen, mitä suuhunsa pistävät. He syövät muun muassa jauhelihaa. Hyi olkoon! (Nojoo, kyllähän me tiedetään että esim. meidän hyvä kamu Hössö tykkää siitä kovastikin, eikä siinä mitään - jokaisella on omat herkkuruokansa.) Tässä on nyt kuitenkin maanantai-iltanne iloksi kuvasarja siitä, kun viime viikolla paheksuin jauhelihaa paistavaa äiskää. :)

Hmm. Haisee vähän härskiintyneelle.

Ynghhh.

Yhhy. En kestä katsella tuollaista. Poistun.

Äiskä, mä olen niin pettynyt suhun. En halua edes nähdä sua vähään aikaan.

No okei, saat anteeks. Mutta älä enää ikinä tarjoo mulle tota ällötystä.

Vinkeää viikkoa! :)

Toivoo Viivi, the Queen of Contempt

Okei, jos nyt tän kerran... Vaikka tää onkin meidän - ja ainoastaan meidän kuningattarien - toimia käsittelevä blogi, niin annetaan poikkeuksellisesti hiukan tilaa meidän vuosien varrella rakkaaksi käyneelle pääpalvelijalle ja hovimestarille - nimittäin äiskälle! :)

Bediitta lähetti meille haasteen äiskälle eteenpäin annettavaksi. Se menee näin:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Koska me kissat ei käytetä vaatteita, eikä meitä ne paljon kiinnosta, niin annetaan äiskän vastata. Kun kerta sillä niitä vaatteita riittää, vaikkei sillä kuulemma koskaan ookaan mitään sopivaa päällepantavaa. Niinku sillä muka ois jotain väliä mitä loimia ihmispalvelijat käyttää...

Äiskän vastaus:

Päälläni on tummansiniset farkut, poolokaulusvillapaita, jossa on vihreällä pohjalla punaisia ja sinisiä skottiruutuja, vihreät sukat ja silmälasit. Lisäksi viluisia polviani peittää punavalkokukallinen viltti. Nyt on sunnuntai - tavallisestihan näyttäisin tietysti tältä:

Haastamme Reetin Äiskän, MunIhmisen, Zepan, Leevin Mamin ja Pojun ja Tiikerin Mamin. Ei oo pakko vastata jos löhöily on kesken... ;D

Niin - kiitos rakkaat ystävät tuestanne meidän kinkunsaamista edistävän mielenilmauksen aikana! Me saatiin kinkkua! Jei! :) Ja mikä parasta - teidän tukitoimet sai meidän äiskän niin huonon omatunnon valtaan, että se luikki ihan nolona kauppaan ja osti toisenkin paketin ihan vain sen vuoksi, ettei taas loppuisi kesken!

Te ootte ihan parhaita! (Röyh...!) :d

Terveisin Viivi ja Veera, massut täynnä ja Valtakunnassa kaikki hyvin