...nimittäin MINÄ, Juhana I Hiiri!
Vaikka olen nuori iältäni, olen matkustanut paljon, ja seikkailuni kattavat monta maanosaa. Tämä on kertomus matkastani lilliputtien maahan.
RITARI JUHANA I HIIREN JÄNNITTÄVÄ MATKA LITENBITESTANIAAN
Kaikkihan alkoi siitä, kun isäni, Kuningas Eerikki XIV kehotti minua hankkimaan kokemuksia kaukomaista, jotta kasvaisin rohkeaksi ja pelottomaksi ritariksi ja voisin myöhemmin hyödyntää laajaa tietämystäni lajienvälisen diplomaatin tehtävissä. Hyvästeltyäni synnyinseutuni, Juustolan vihreän laakson, suuntasin epäröimättä kuononi kohti seikkailuja. Koska olen aina tuntenut vetoa rautateihin, päätin matkustaa junalla Litenbitestaniaan.
Perille tultuani kysyin tietä ikkunansa ääressä istuskelevalta paikalliselta asukkaalta, joka neuvoi minut pääkaupunkinsa, Kleinerbleinervillen, keskustaan. Tarkoituksenani oli piipahtaa tervehtimässä maan hallitsijaa. Sen jälkeen jatkaisin matkaani eteenpäin, kohti maan keskiosissa sijaitsevia metsiä ja aavikoita.
Löysin Keisarinnan palatsin ja kävin osoittamassa hänelle kunnioitustani. Kaunis ja suloinen Keisarinna, Eliisa Miiria III, osoitti minulle hyväksyntänsä katsomalla kohteliaasti minusta poispäin.
Keisarinnalta tiedustelin parasta tapaa matkustaa maan keskiosiin ja hän neuvoi minua käyttämään Elephuntta-taksia. Palatsin edessä sattui sopivasti olemaan taksiasema. Lähdin vakaana ja luotettavana pidetyn Elephuntan kyyditsemänä kohti laajaa metsäaluetta.
Saavuimme Njähnjähborgin metsään illan hämärissä. Heti Elephuntan selästä laskeuduttuani tapasin pari paikallista Peikho-heimon jäsentä. Nämä alkuasukkaat tuntuivat ystävällisiltä, ja myönnyin heidän esittämäänsä illalliskutsuun. Sattuma oli onnekas, sillä en ollut etukäteen tehnyt suunnitelmia yöpymisen suhteen, ja aavistelin, että näiltä alkuasukkailta voisin tiedustella majapaikkaa. Toinen peikhoista esitteli itsensä Heikki Hiirenpaistajaksi ja toinen Ossi Isonäläksi. Ihmettelin tovin heidän julmilta kuulostavia nimiään, joiden peikhot selittivät olevan paikallisen huumorin sävyttämää sukuperinnettä. Koska uudet tuttavani vaikuttivat kohteliailta ja sivistyneiltä, seurasin heitä metsän läpi.
Epäilykseni alkoivat kuitenkin herätä. Miksi oppaani kuiskuttelivat keskenään ja vilkuilivat minua myhäillen ja nyökytellen? Miksi he lipoivat huuliaan ja hieroivat käsiään yhteen tyytyväisen näköisinä? Miksi he purskahtivat välillä raikuvaan nauruun ja kättelivät toisiaan kesken matkan? Oliko hyvin alkanut seikkailuni Litenbitestaniassa kenties muuttumassa odotettua vaarallisemmaksi?
Mikä Juhana I Hiirtä odottaa peikhojen kylässä? Ovatko salaperäiset alkuasukkaat uhka Juhanalle vai ystävällisiä, vekkuleita metsäneläviä? Ovatko peikhojen julmalta kuulostavat nimet todellakin pelkkää pilaa? Syövätkö peikhot Juhanan suihinsa?
KUNINGAS JUHANAN USKOMATON SEIKKAILU JATKUU VUONNA 2007 !
JÄNNITTÄVÄÄ UUTTA VUOTTA!
toivottaa Kolmen Kissan Valtakunta
Kommentit